Vuodet maailmalla ovat olleet antoisat, mutta ne ovat myös vaatineet veronsa.
”Tapaan sanoa, että olen elänyt ja kuollut noin 13 kertaa. Tarkoitan tällä, että olen joutunut aloittamaan kaiken alusta erottuani suhteista, muuttaessani eri maihin ja palatessani takaisin Suomeen.”
Christian alkoi kaivata takaisin lähtökuoppiinsa, kotiin Pietarsaareen, saatuaan matkustelusta tarpeekseen.
”Muutin tänne takaisin vuonna 2008 ja tunnustelin maaperää, joka ei tuntunutkaan enää pahalta. Oikeastaan olin kaivannut tätä pientä ja rakasta tuppukylää kaikkien etsikkovuosieni jälkeen.”
Christian alkoi viihtyä kotikaupungissaan, jossa kaikki oli lähellä ja josta oli vain kymmenen kilometriä Fäbodan merenrantamaisemiin. Myös hänen lapsensa asuivat lähellä, ja heistä oli tullut kaiken draaman jälkeen Christianin parhaita kavereita. Lisäksi Christianin vanhemmat asuivat ja asuvat edelleen Pietarsaaressa.
Christian palasi jälleen kerran töihin perheyritykseen. Kohta hän kuitenkin huomasi, että hänen voimansa alkoivat hiipua eikä mikään oikein jaksanut innostaa. Hän oli palanut loppuun.
Alkoi ajanjakso, jona Christian sai tarpeekseen luovuudesta. Hän halusi tehdä jotain aivan muuta, mutta mitä?
Autolla ajaminen oli aina ollut hänelle mieluista. Jospa hän ryhtyisi taksikuskiksi?
Christian löysi pian itsensä taksin ratin takaa. Monet taksimatkat ovat jääneet mieleen.
”Taksi on aika intiimi tila. Pitkillä matkoilla on aikaa puhua. Täytyy tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, vaikkei heti olisikaan samalla aaltopituudella.”
Christian tapasi invataksinkuljettajana kuolemansairaita ihmisiä.
”He antoivat minulle ihmeellisellä tavalla elämäniloni takaisin. Eräskin mies sanoi: ’Tiedätkö Christian, että tämä on nyt viimeinen kerta, kun ajamme kahdestaan kasitietä. Kuolen pian. Mennäänkö kahville tuttuun tienvarsikahvilaan?’”.
”Ja niin me teimme. Puhuimme elämästä ja kuolemasta. Huomasin, että minulla on kyky antaa ihmisille jotain, vaikka he olivat niin sairaita. Se oli voimakas tunne,” Christian sanoo ja vakavoituu.
Mieleen on jäänyt erityisesti myös toinen asiakas, nuori nainen. Nainen ryhtyi taksissa puhumaan omista hautajaisistaan ja kysyi, voisiko Christian auttaa häntä laatimaan puheen hautajaisiinsa.
Ja tietenkin Christian halusi auttaa. Kun nainen sitten soitti, Christian sattui olemaan Ruotsissa.
”Olin hiukan stressaavassa tilanteessa ja suustani lipsahti, että tästä tulee kallis puhelu. Silloin tämä nainen sanoi minulle: ’Kuulehan, minä teen tässä kuolemaa ja sinä puhut joistain senteistä!’ Olen hänelle ikuisesti kiitollinen tästä opetuksesta.”
Christian kutsui naisen ja tämän miehen kotiinsa. He kävivät kylässä viisi kertaa. Hautajaispuheen suunnittelun lomassa he söivät tekemäänsä ruokaa. Toiseksi viimeisellä kerralla nainen ei pystynyt enää syömään; hän keskittyi vain nauttimaan ruoan tuoksusta.
”Viimeisellä kerralla emme tehneet ruokaa ollenkaan. Kuuntelimme vain Jenni Vartiaisen En haluu kuolla tänä yönä -kappaletta. Elämän kauneus ja karuus olivat sinä hetkenä käsin kosketeltavissa.
Christian lunasti vähän ajan kuluttua lupauksensa ja piti kauniin puheen naisen hautajaisissa – puheen, jonka he olivat yhdessä kirjoittaneet.
Vaikka Christianin elämänilo oli palannut, oli fyysinen puoli rempallaan. Painoa oli kulinaristina ja nautiskelijana päässyt kertymään liikaa, niinkin paljon, että Christianilla todettiin diabetes ja korkea verenpaine. Tilannetta ei parantanut passiivinen taksikuskin työ eikä se, ettei Christian harrastanut liikuntaa.
”Peilikuvani oli alkanut ärsyttää minua. Voimat olivat hakusessa ja vyö kiristi. Asialle piti tehdä jotain.”
Lääkäri sanoi sarkastisesti: ”Olisit kyllä komea vainaja, jos kuolisit nyt.”
”Sanat osuivat naulan kantaan. Minulla ei kuitenkaan ollut työkaluja, sillä en ollut koskaan laihduttanut. Kuntosali oli minulle mörkö.”
Pian Christian muisti Annika Rakin, jota oli ajanut useaan otteeseen taksilla lentokentälle. Annika sattui olemaan One to One -dieetin eli Cambridge-ohjelman toimitusjohtaja. Christian oli tutustunut Annikaan lähemmin sisustaessaan hänen asuntoaan.
”Kysyin Annikalta, olisikohan minustakin laihduttamaan. Hän tutkiskeli minua katseellaan päästä varpaisiin ja kysyi, monestako kilosta haluan päästä eroon. Sanoin varovaisesti, että ehkä kymmenestä.”
Kohta Christian oli elämänsä ensimmäisellä laihdutuskuurilla. Kiloja alkoi karista vähäkalorisella ja ravitsevalla ruokavaliolla, ja pian hän hölkkäili yhdessä Annikan kanssa, joka otti hänet määrätietoiseen ja ammattitaitoiseen huomaansa. Christian myös löysi tiensä kuntosalille. Vajaassa kahdessa vuodessa lähti 20 kg.
”Peilikuvani nuortui ainakin 25 vuotta. Ja mikä ihaninta, pystyin vähentämään verenpaine- ja diabeteslääkitystä. Hyppäsin taas uuteen juttuun – ja se kannatti.”
Nykyään Christian työskentelee itsekin One to One -dieetin parissa Cambridge-ohjelmassa: hän valmentaa ihmisiä laihdutuksessa ja painonhallinnassa.
”Valmennushommissa tarvitaan motivaatiota. Uutta energiaa pursuavia asiakkaita riittää, ja siksi minulla on myös hyvä syy pitää omasta kunnostani huolta. En voi höllentää,” sanoo Christian, joka käy nykyään lähes joka aamu kuntosalilla.
Eikä kahta hyvää asiaa ilman kolmatta: Christianin sisustuksellista kädenjälkeä voi nyt ihailla ”Cambridge-laihduttamon” eli Cambridge Heavenin päätoimistossa Pietarsaaressa.
”Olen luonut sinne eräänlaisen vaalean temppelin, jonka korkeassa katossa heijastuvat liikkuvat pilvet. Kokoushuoneena toimii kasvihuone, josta aukeaa näkymä viherseinään. Kalusteita on minimaalisesti.”
Annika Rak on enemmän kuin tyytyväinen Christianin visualiseen silmään: ”Christian on kuin ihana päivänsäde. Jos auringolla olisi kasvot, ne olisivat Christianin. Kun kasvot kääntää aurinkoon päin, ei näe varjoja.”
Christian työskentelee nykyään sisustustöidensä ohella Björndahlin freelance-kiinteistövälittäjänä.
”Kaikille kolmelle ammatilleni on yhteistä eräs intohimo: johdattaa ihmiset hyvinvoinnin äärelle. Sisustamisessa toteutan haaveita ja unelmia. Laihduttamisessa on kyse ihmiselle isosta elämäntapamuutoksesta. Kiinteistönvälityskin on herkkä ala, sillä siinä ollaan usein tekemisissä kuoleman tai eron kanssa, joudutaan myymään talo pakon edessä tai ehkä ostetaan tärkeä ensimmäinen koti.”
Omassa asunnossaan Christian on downshiftannut. Hän kutsuu kotiaan studioksi.
”Se on sisustettu minimalistisesti. Jokaisella tavaralla on merkitys. En juuri katso tv:tä enkä vietä juhlapyhiä. Asun yksin, koska tarvitsen vapautta. Ihmiset saattavat pitää minua hiukan omalaatuisena, mutta mitä sitten?”
”YOLO, you only live once,” Christian Irjala muistuttaa.