Sähkömarkkinajärjestelmä perustuu nykyään ns. energy only -periaatteeseen. Hinnoittelu perustuu sähkön (energian) saatavuuteen ja kysyntään. Ajatuksena on, että korkea sähkönhinta kannustaa investoimaan uuteen sähköntuotantokapasiteettiin (tehoon), kun taas alhainen hinta perkaa pois vähiten tehokkaita laitoksia.
Arkitodellisuus tuo tähän markkinaperiaatteeseen kuitenkin useita ongelmia. Yhtenä niistä on, että tietyntyyppinen sähköntuotanto saa tukia, toisia rangaistaan veroilla.
Toisena ongelmana on, ettei ennakointikykyistä tuotantokapasiteettia palkita – siksi taloutta on vaikea hallita laitoksissa, joita käytetään vain, kun säästä riippuvainen sähköntuotanto (tuuli, aurinko) seisoo tai ei riitä.
Nykyään vastassa on myös kolmas ongelma, poliittisesti hypetetty pyrkimys kysyntäjoustoihin, siis että sähkönkuluttajan tulee mukauttaa kulutuksensa suhteessa sähkönsaantiin.
”Energiajärjestelmä on täydessä muutoksessa, mutta nykysäännöt eivät tue tätä kehitystä”, Mikael Lundin totesi hiljattain energia-alan Second Opinion -verkkosivuilla Ruotsissa.
Joustavuusmarkkina on esimerkiksi kytköksissä sähköverkkojen ja loppuasiakkaiden paikalliseen joustavuuteen, ja siksi tarvitaan markkinamalli, jossa verkkoyhtiöt ovat keskeisiä toimijoita. Nyt tilanne on täysin päinvastainen, poliittisena tavoitteena on jo pitkään ollut verkkoyhtiöiden roolin minimoiminen.
”Meiltä puuttuu lakipuitteet, jotka voivat sisältää toimintakannustumia, jotta kysyntäjousto voi osallistua aktiivisesti järjestelmän tasapainottamiseen. Nykyiset puitteet eivät tue tällaista kehitystä”, Mikael Lundin toteaa.
”Seuraavan sukupolven energiapoliitikkojen on nyt aika paneutua siihen, millaisia päätöksiä markkinamuutos vaatii, jotta kaikkea ei vesitetä korulauseilla”, katsoo Mikael Lundin, joka ei halua käyttää sanaa ”energiamurros”, sillä siitä on tullut ”konferenssikäsite ilman käytännön sisältöä”.
Päätöksentekijöiden on pystyäkseen tähän ”noustava yleisön kosiskelun yläpuolelle ja paneuduttava syvällisemmin järjestelmä- ja markkina-asioihin”. ”Yksikään markkinamalli ei pysty nykyään käsittelemään politiikan visioita”, Mikael Lundin sanoo.
