Pitääkö tämä tulkita suunnanmuutokseksi? Helsingin kaupunginvaltuustolle aloitteen jättäneet 16 valtuutettua edustavat kahdeksaa puoluetta. Kun Petrus Pennanen ennen viime vuoden kuntavaaleja ensimmäisen kerran esitti ydinvoimalla tuotettavaa kaukolämpöä, häntä tuki yli 100 ehdokasta eri paikkakunnilla.
Petrus Pennanen on ammatiltaan it-yrittäjä. Hänen johtamansa Leiki-yritys tarjoaa patentoitua tekniikkaa ns. suosittelujärjestelmään, joka perustuu verkkosivujen automaattiseen sisältöanalyysiin.
Hän on koulutukseltaan ydinfysiikan tohtori, Ny Tid -lehden henkilökuvauksen mukaan ”suurella todennäköisyydellä älykkäin ja luonnontieteellisimmin suuntautunut poliitikko Helsingin kaupunginvaltuustossa”.
Petrus Pennanen toteaa energiakysymyksistä muun muassa näin:
”Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joka taloon tulee aurinkopaneeleja, mutta ne toimivat vain auringonpaisteella. Auringon ja tuulen suurena ongelmana on, ettei energian varastointikapasiteettia ole riittävästi. Kaiken maailman ’elonmuskit’ saavat sanoa, mitä haluavat, mutta jos me nyt tänään siirtyisimme käyttämään vain tuuli- ja aurinkoenergiaa, koko maailman yhteenlaskettu varastointikapasiteetti riittäisi energiantarpeeseemme kolme minuuttia.”
Petrus Pennanen ei ole myöskään biomassan energiakäytön ystävä. Hänen mielestään metsänhakkuu on haitaksi biologiselle monimuotoisuudelle, biomassan hiilidioksidipäästöt ovat ilmastotavoitteiden vastaisia ja biomassan poltossa syntyvät pienhiukkaset ovat terveysriski.
Ydinvoimalla tuotettava kaukolämpö ei ole Suomessa uusi aihe, mutta Petrus Pennasen esittämä voimalatyyppi on uusi, hän puoltaa pieniä (10–300 MW) uraani- tai toriumkäyttöisiä, SMR-tyyppisiä reaktoreita (Small and Modular Reactor), jotka sopivat sarjatuotantoon, ”kiinalaiset Pebble Bed- ja amerikkalaiset NuScale-reaktorit näyttävät olevan pisimmällä”.
Ne eivät vaadi polttoainesauvoja, paineistettua vettä tai suojaavia teräsrakenteita, vain suolaliuoksen ydinreaktioon, joka sammuttaa itse itsensä, jos jokin menisi vikaan. Koko laitos voitaisiin kuljettaa rekalla ja valmiiksi palveltuaan viedä pois kierrätykseen, kuten Petrus Pennanen kuvaa asiaa.
Hän katsoo, että hänen ehdotuksensa vastaanotto on ollut pitkälti asiallinen.
”VTT totesi äskettäisessä selvityksessään, että pienreaktorit voivat olla kannattavia. Energiayhtiö Helen on luvannut sisällyttää pienreaktorit yhdeksi suunnitteluvaihtoehdoksi, kun hiilelle haetaan korvaajaa. Säteilyturvakeskus STUK on alkanut selvittää, voisiko perinteisen ydinvoiman ankarasta säännöstöstä poiketa itse itsensä sammuttavien pienreaktoreiden kohdalla.”
Valitettavasti, Petrus Pennanen sanoo, perusongelma ei silti katoa, nimittäin ihmisten mielikuvat:
”Heti kun ydinvoima mainitaan, ihmiset näkevät edessään Tšernobylin tai Olkiluoto 3:n kaltaiset jättirakennukset. Pienreaktorit ovat aivan päinvastaisia. Ongelma on pedagoginen. Jos halutaan päästötön ja ympäristöystävällinen, helposti saavutettavissa oleva ratkaisu, Suomen oloissa ei ole vaihtoehtoja, jotka voisivat kilpailla ydinvoiman kanssa.”
”Ainut kestävä energiapolitiikka perustuu tietoon”, sanoo ydinfysiikan tohtori Petrus Pennanen.
