Ilmastokeskustelussa toistuu usein väite, jonka mukaan globaali lämpeneminen muuttaa ilmastoa ääri-ilmiöiden suuntaan niin, että kuivat alueet kuivuvat ja sateiset kastuvat entistä enemmän. Mutta Nature-lehdessä julkaistu uusi, 1 200 viime vuoden ilmastomuutoksia tarkastellut tutkimus ”Northern Hemisphere hydroclimate variability over the past twelve centuries” ei tue väitettä.
Ilmastoproksien – esim. vuosilustojen, jääkairausten, korallien, sedimenttikerrosten, siitepölyn ja myös asiakirjojen tarjoaman epäsuoran havaintotiedon – perusteella pää-dyttiin siihen, että kuivien ja sateisten kausien vaihtelu on ollut oletettua huomattavasti suurempaa ja että ilmastomallit istuvat huonosti yhteen luonnon tosiasiallisten muutosten kanssa.
Kuivinta oli 1100- ja 1400-luvuilla; 1100-luku oli suhteellisen lämmin ja auringon aktiivisuus suurta, kun taas 1400-luku oli suhteellisen viileä ja auringon aktiivisuus vähäistä. Sateisinta oli 900- ja 1900-luvuilla, jotka olivat myös lämpimimpiä vuosisatoja.
Näiden vuosisatojen satei-suus ja lämpötila voivat ”mahdollisesti” olla kytköksissä, mut-ta tutkimuksen pääkirjoittaja Fredrik Charpentier Ljungqvist (esiintynyt Katternö-lehden aiemmassa numerossa) on varovainen tämän päätelmän suhteen.
”Tuloksemme viittaavat siihen, että ilmastomallit aliarvioivat ilmaston luonnollista sisäistä vaihtelua”, hän sanoo.
Tutkimusaineisto on kerätty pohjoiselta pallonpuoliskolta 196 paikasta, joista jokainen tarjoaa katkeamatonta tietoa vähintään tuhannen vuoden ajalta. Koska lämpötilan ja sademäärän suoria mittauksia on harvoin saatavilla kauempaa kuin sadan vuoden takaa, tieto on kerättävä epäsuorasti.
Tutkijaryhmään kuului mm. Hanna Sundqvist, Tukholman yliopistosta valmistunut luonnonmaantieteen tohtori, jonka vanhemmat Guy ja Ann-Mari Sundqvist syntyivät ja kasvoivat Pietarsaaressa.
Hannan erikoisala on harvinainen, hän on speleologi, siis luolatutkija, ja kolunnut monia maailman luolia.
Parhaiten hän tuntee Jämtlannin Koralliluolan, jossa hän on käynyt ainakin 30 kertaa. Koralliluola löydettiin vasta v. 1985, ja siitä on tähän mennessä tutkittu 6 km käytäviä; se on näin ollen Ruotsin pisin luola.
”Tässä luolassa on kiinnostavaa stalagmiitit, luolan lattiasta nousevat tippukivipylväät, koska ne kätkevät sisäänsä tietoa viime jääkauden jälkeisistä ilmastonmuutoksista”, hän toteaa.
Suomi on tutkimuksessa hyvin edustettuna: täältä saatiin proksitietoa, muun muassa järvenpohjan sedimenttien ja turvesoiden siitepölykerroksista, ja Helsingin yliopiston geologian professori Heikki
Sepän analysoimien tietojen avulla.
Hanna Sundqvist työskentelee parhaillaan Tukholman lääninhallituksen ilmastosopeutuksen koordinaattorina.
