Mennyt talvi oli Suomessa vaihtelevan lämmin (joulukuu), kylmä (tammikuu) ja taas lämmin (helmikuu). Talvi oli monin paikoin myös runsassateinen, maan keskiosissa jopa ennätysmäinen.
Tammikuun alin lämpötila, -41,2°C, mitattiin 7. päivä Muoniossa. Seuraavana päivänä Merikarvialla satoi ennätysmäärä lunta, 73 cm vuorokaudessa.
Erityisesti helmikuu oli hyvin lumisateinen, itse asiassa Suomen toiseksi sateisin helmikuu sen jälkeen, kun Ilmatieteen laitos aloitti lumimäärien mittaamisen v. 1961. Kaikkien aikojen sateisin helmikuu oli Anjalassa, jossa satoi 131,6 mm lunta. Keski-Lapissa oli kuun lopussa lähes metrin lunta.
Auringonvalo loisti poissaolollaan helmikuussa, esimerkiksi Jyväskylässä aurinko paistoi vain 15,9 tuntia koko kuussa.
Maalis- ja huhtikuu olivat keskimääräistä lämpimämpiä, mutta Kittilässä oli vielä 80 cm lunta vappuaattona.
Maailmanlaajuisesti v. 2015 oli modernien mittaustulosten valossa ennätyslämmin, ja v. 2016 alkukuukausia on kuvattu harvinaisen lämpimiksi. Lämpö on pitkälti seurausta harvinaisen voimakkaasta El Niño -ilmiöstä, joka saavutti huippunsa viime marraskuussa. Tämän sääilmiön keräämä lämpö nostaa maailmanlaajuisesti lämpötiloja vielä joitain kuukausia.
Jos haluaa saada viitteitä perussuuntauksesta, on ensin valittava, mitä tietoja käyttää lähtökohtana: alailmakehän lämpötiloja raportoivia GISS- ja NCDC-sarjoja vai satelliittimittauksia (UAH ja RSS), jotka mittaavat lämpötiloja eri korkeustasoilla. Mittaussarjat alkoivat erota v. 2003; alailmakehän mittaustulokset ovat lämpimämpiä kuin satelliittien mittaustulokset. Ero on nyt kasvanut lähes 0,2 asteeseen.
Parhaillaan taistellaan siitä, mitkä lämpötilasarjat ovat oikeassa vai mittaavatko ne itse asiassa eri asioita. Tällä hetkellä lämpötilahavainnot tukevat molempia koulukuntia: niitä, jotka ovat huolissaan korkeammista lämpötiloista ja niitä, jotka eivät ole.
